Korvatyöpajan ääressä on paljon kävijöitä ja näen kuvauspaikan, jonne menen innoissani kuvauttamaan ensimmäistä asuani. Esittelen äitini kanssa tehdyn asun silmät loistaen ja katson muita kisaajia.
Pian olisi aika lähteä soihtujen kanssa nuokkarille ottamaan selvää siitä, mitä on anime. Siellä kokisin myös ensimmäisen kisani.
Tuostakin muistosta on jo kauan. 2012 oli ensimmäinen conini, Nippori. Olin löytänyt kirjastoautosta nämä mystiset mangat ja ne näyttivät uuden maailman. Jokainen tarina oli erilainen ja piirtotyyli kiinnosti minua.
Cossaamisesta sain kuulla ensi kerran tokyo mew mew -mangasta ja myöhemmin sain tietää, että tuttuni harrasti cossausta. Muistan kun silmät loistaen selasin äitini facebookista kaverin kuvia ja haaveilin pääseväni joskus johonkin tapahtumaan. Ja ilman Nipporia en olisi päässyt toteuttamaan pientä unelmaani vielä hetkeen.
Ensimmäinen cossini oli Amu Shugo charasta, jonka äitini teki. Kaksi asua tein vielä äitini kanssa, mutta sitten opettelin tekemään itse asuni. Asuja on nyt ollut yhteensä jo 13, ja harrastusta on kestänyt seitsemän vuotta, joina jokaisena on tullut käytyä Nipporin pukukisassa.
Cossaaminen onkin vienyt minulta paljon rahaa ja aikaa, varsinkin kisacossien kanssa, mutta se on sen arvoista. En olekaan koskaan ostanut cossia enkä osia peruukkia lukuun ottamatta, joten olen joutunut opettelemaan paljon. Vaikeissa kohdissa olen saanut kiittää käsityön opettajaani ja äitiäni, myös cossaamiseen innoittanut ystävä auttoi hahmottamisessa.
Nippori on kehittynyt vuosien varrella paljon ja vaikuttanut sujuvuudellaan, en muista kokeneeni yhtäkään ongelmaa vielä tapahtumissa. Nippori on aloittelijaystävällinen ja antaa hyvän pohjan uusille cosplayn harrastajille ja ystävyyssuhteille. Siitä on tullut myös erittäin monipuolinen kaikkine aktiviteetteineen: sushia, karaokea, pelejä, luentoja, kirppari ja nykyyän vielä mahdollisuus ostaa pockyja ja ramunea.
Tänä vuonna positiivisena yllätyksenä on taidekuja, jonka toivon toimivan, jotta saisimme nähdä sen myös muina vuosina. Nippori on ollut jokavuotinen coni minulle ja tärkeä sellainen kisojen ja muiden samanhenkisten kanssa tutustumisen vuoksi.
Muistan, kun piristin erään tytön conia, kun hän oli yksin, ja olin iloinen kun sain tutustua uuteen henkilöön. Kisojen kautta olen saanut myös kavereita joita moikkailen, kun he tulevat kadulla vastaan, ja vaihdan kuulumisia.
Iloisin terveisin kankaiden seasta, Jonzhu
Kuvat: Jonzhu
